Epikset Mäntsälässä 20.2.

Vihdoin maailma alkaa aukeamaan rajoitusten purkujen muodossa! Rajoitukset sinällään eivät minua ole haitanneet, meidän parhaaksihan ne ovat olleet mutta voi että kuinka olen kaivannut koiratapahtumia! Vihdoin kuitenkin päästiin tositoimiin Mäntsälään Heiluhäntien hallille.

Tuhman aksat

Viime syksynä Tuhmalle tuli jokin totaalikyllästyminen agilityyn, kyllä se teki mitä pyydettiin mutta vauhti oli hiipunut sellaiseksi hiipimiseksi, että etanakin olisi ohittanut sen. Pidettiin sitten taukoa suosiolla ja keskityin vain Ilon treenaamiseen. Nyt ennen sunnuntaita käytiin yhdet muistelutreenit vetämässä ennen supermöllirataa. Supermölleissä on siis vain hyppyjä ja putkia ja radat ovat yleensä melko suoraviivaisia ja helppoja.

Olin ottanut varuiksi kolme lähtöä Tuhmalle, mikä osoittautui liiaksi. Tuhma teki puhtaat radat jokaisella kerralla. Ensimmäinen rata meni hitaammin muistellessa mikä homma tää nyt oli kun kentän laidalla on porukkaa kuin kyläjuhlissa mutta koira kuunteli hyvin ohjausta. Toisella kierroksella Tuhma löysi jo vauhtia itseensä, joka hiipui kolmannelle lähdölle. Jälkikäteen ajateltuna tuon kolmannen olisi voinut jättää suorittamatta ja lopettaa tuohon mainioon kakkosvetoon.

Sijoitusta ei tullut näillä vauhdeilla mutta oon ylpeä Tuhmasta silti. Se vaan on kaikinpuolin mukava koira vaikkei siitä tykkiä koskaan tulisikaan. Ehkäpä meidän kannattaa jatkaa treenejä.

Ilon aksat

Ilon kanssa ollaan päästy kivasti sijoittumaankin epiksissä ja toiveita oli tänäänkin. Ilolle valitsin mälliradan, jossa on kontaktiesteet mutta ei keppejä, sillä niiden osaaminen on vielä niin ja näin vaikka ollaan edistyttykin kivasti viimein. Ilolle otin myös kolme lähtöä ja ensimmäinen rata meni hyvin. A:n kohdalle olin miettinyt kahta eri ohjausvaihtoehtoa ja kokeilin takaaleikkausta. Se olisi toiminutkin nopeammalla koiralla mutta Ilon kanssa harvoin on tilanteita missä saisi tosissaan pinkoa eteenpäin. Kakkosvedossa sitten eksyin juuri ennen A:ta.... Ihan totaalinen pään tyhjennys eikä mitään käsitystä mihkä piti mennä mutta jatkettiin kuitenkin viime tipassa oikeaan suuntaan.

Kolmas lähtö tuli siis tällä kertaa tarpeeseen. Ilon vauhti pysyi hyvin yllä vielä kolmannella radalla ja nyt sain tehtyä kivan pakkovalssin A-esteelle, joka olikin Ilon kanssa hyvä ratkaisu. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin lunastaa palkintopussukka lasten iloksi. Mukanani oli kaksi nuorinta lasta, jotka nekin jaksoivat hyvin muutaman tunnin kisahuumaa.

Seuraavat epikset Ilon kanssa olisikin jo heti maaliskuun alussa!