Pentu muuttaa omaan kotiin
Ensimmäisen pennun muutto omaan kotiin
Tänään oli se päivä, kun terrieripennuista ensimmäinen haettiin omaan kotiinsa. Vaikka nämä kuluneet viikot ovatkin olleet välillä raastavia, kun neljä krokotiilia roikkuu akillesjänteessä, pennunostajien lähtiessä joudun tirauttamaan pienet itkut. Kahdeksan viikon yhteinen matka on ikimuistoinen eikä sitä voi oikein sanoin kuvailla, miltä tuntuu saattaa pentu maailmaan, huolehtia siitä yhdessä emon kanssa, seurata kuinka se kehittyy joka päivä ja oppii uusia asioita. Kahdeksanviikkoinen terrierinpentu kuvittelee omistavansa koko maailman eikä sille tule mieleenkään, että se on itseasiassa hyvin, hyvin pieni lapsonen.
Tänään ensimmäisenä pääsi lähtemään Pulla, OU Debi Gibson, joka pääsee ilahduttamaan vanhan mäyräkoiran eläkepäiviä tähän melko lähelle. Kodilla on ennenkin ollut karkeakarvainen kettuterrieri ja olen aivan varma, että tämä on täydellinen match.
Pentupaketin sisältö
Pennut lähtevät minulta aina eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina, madotettuina, Kennelliittoon sekä Ruokavirastoon rekisteröitynä. Mukaan saa muhkean pentupaketin ja tietenkin luvan olla yhteydessä aina kun siltä tuntuu. Pentupakettiin valikoitui tänä vuonna lelu, koulutusnameja, puruluita, märkäruokia, koiranmakkaraa sekä kaksi pientä säkkiä nappulaa. Lisäksi tietenkin Kennelliiton sekä Kettuterrieriyhdistyksen oppaita. Valmiit pentupaketit ovat monesti kovin suppeita ja tylsiäkin, joten ollaan lapsen kanssa täydennetty niitä ajatusella.
Kasvattajana haluan tietenkin kuulla kasvattieni kuulumisia, mutta olen hieman laiska kyselemään niiden perään. Enkä halua tunkeilla, sillä kammoan itse kasvattajia, jotka vahtivat ja määräävät kasvattiensa tekemisiä vielä uudessakin kodissa. Kivasti kuitenkin olen saanut terveisiä kasvateilta, mikä on aina mukavaa.