Pentujen taidot lisääntyvät

Koiranpennut kasvavat kovaa vauhtia, sen totesi jo 8 vee poikanikin. Vasta eilenhän nuo pienet marsun näköiset syntyivät ja nyt ne jo juoksevat, leikkivät ja purevat. Kyllä, ensimmäiset hampaat on paikannettu ihmisten akillesjänteistä ja ranteista. Pennut ovat myös huomanneet, että sisarus on hyvä painikaveri. Aivan sama, vaikka painikaveri olisi ollut nukkumassa painin alkaessa.

Pentulaatikosta karkailu jatkuu, ei auttanut vaikka korotettiin jo laitaa. Olenkin uuden haasteen edessä, schapendoesemo loikkaa laatikkoon ongelmitta mutta matalamman terrierin nisät osuvat helposti kynnykseen ja voisin kuvitella, ettei sellainen useamman kerran päivässä tunnu hyvältä.

Pentuja on käynyt leikityttämässä jo kaksi niille vierasta lasta. Seuraavina viikkoina meidän talo täyttyykin pennunkatsojista. Siinä mielessä kenneltilat olisi mahtavat, mahduttaisiin vieraiden kanssa lojumaan lattialla koirien kanssa ongelmitta. Nyt jos vieraita tulee kerralla useampi, käy koti ahtaaksi kun meillä tosiaan on vain kompaktit 90 neliötä kokonaisuudessaan. Ehkä tämäkin ongelma ratkeaa sitä mukaa kun ihmislapsia muuttaa pois kotoa.

Pentujen viralliset nimet tuottavat taas päänvaivaa. Olin jo aivan varma niistä, kunnes keksin paremmat ja nyt vieläkin epäröin. Nimi kulkee pennun mukana läpi sen elämän ja vaikka sitä ei arjessa tarvitsekaan, tykkään, että nimen takana on ajatus. Mutta "ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Kutsumanimet ovat tällä hetkellä Pulla, Kamu, Vimma ja Vauhti. Kutsumanimien valinta on meillä lasten tehtävä.