Reissukoira Tuhma Kolilla

Teen koirieni kanssa paljon lyhyitä päiväreissuja lähialueen luontokohteisiin mutta nyt otin ensi kertaa koiran mukaan viikonloppun ajaksi. Matkustan yleensä veljeni kanssa, joten koirat on helppo jättää kotiin muun perheen luokse. Nyt mukaan valikoitui Tuhma 1vee.

Perjantaina ajettiin kahden pysähdyksen taktiikalla Kolille, jossa jaloiteltiin pikaisesti Huippujen kierros. Illalla väkeä oli kuin milläkin markkinoilla ja muistin, ettei Tuhma olekaan aiemmin ollut sellaisessa väenpaljoudessa. Koiriakin kohdattiin peräkanaa monta ja saatiin todellakin ohitustreeniä. Näkymät huipuilta oli upeat, tämän reitin pystyy huonompijalkainenkin ihminen sekä koira kiertämään. Faceryhmiä selalleena olen samaa mieltä useiden muiden kanssa, että vilkkaiden pienten lasten kanssa saattaa vanhempien stressikerroin nousta liian korkeaksi.

Ensimmäinen yö nukuttiin Timitraniemessä pienessä mökissä. Tämäkin kokemus oli ensimmäinen laatuaan Tuhmalle. Onhan se jouluna ollut meidän mukana omalla mökillämme mutta tämä oli sellainen mökkikylä, jossa (tietenkin) majoittui lukuisia nöffejä. Jossain lähistöllä oli kuulemma heidän erikoisnäyttelynsä.

Haukkua ja ihmisten ääniä siis piisasi pitkälle yöhön ja Tuhma oli selkeästi kuulolla mutta pysyi onneksi yön hiljaa. Retkievääksi napattu säilykeruoka ei kelvannut, joten aamulla alkoi nälkäkin jo kalvamaan, sillä en ollut ennen automatkaa ruokkinut Tuhmaa, jottei se vaikka oksenna autoon. Yleensäkin meillä aikuiset koirat saavat kerran päivässä ruuan, joten siinä mielessä tämä oli sille tuttua.

Lauantaina oli vuorossa ajomatka takaisin Kolille ja reilun seitsemän kilometrin mittainen Mäkrän kierros, johon otettiin vielä pikku lenkki vesiputoukselle lisäksi. Sää suosi, sillä aurinko pysyi pääosin pilvessä, välillä paistoi hetken ja välillä ripsasi vettä. Aamukympiltä parkkipaikka oli täynnä mutta ihmiset olivat levittäytyneet hyvin alueelle, joten saimme kulkea pitkän pätkän ihan keskenämme.

Parin tunnin kävelyn jälkeen alkoi Tuhma jo väsyä ja pidimme lyhyitä juomataukoja. Väsymyksen huomasi siitä, että Tuhma alkoi tuijotella muita ihmisiä ja pöhisi heille. Kulkuvauhti pysyi kuitenkin reippaana ja häntä heilui iloisesti. Päivän mittaan pöhinät lisääntyi ja muiden koirien ohitukset meni aivan mahdottomiksi. Koiralapsi kiukuttelee siis väyneenä aivan kuten ihmislapsetkin.

Kierroksen jälkeen pysähdyimme Luontokeskukselle kahville. Iloinen yllätys oli huomata, että koirat ovat tervetulleita sisätiloihin! Jäimme kuitenkin ulos ja Tuhma sai palan sämpylääni. Valittiin ihan passeli kierroksen pituus, kympin reitit olisivat tuossa maastossa olleet omillekin reisille liikaa.

Lähtiessä pyrähdettiin vielä Pirunkirkko hieman Kolin sivulta. Itse Pirunkirkolle vei pitkät ritiläportaat, joista Tuhma suoritutui mukisematta, näitä sentään ollaan harjoiteltu aiemminkin. Veljeni sukelsi kiviluolan uumeniin empimättä, minä tulin Tuhman kanssa perässä mutta ahtaanpaikankammo iski ja luikin ulos. Hieno paikka mutta kiva sitä on ulkoakin päin ihastella.

Lauantaina yövyttiin paremmin varustellussa mökissä Rääkkylässä, Koskelon lomamökeillä. Olimme kaikki aivan uupuneita ja unohdimme käydä ruokaostoksilla. Itse pärjäsimme matkalla syödyn päivällisen voimin mutta Tuhmaressu ei ollut saanut koko päivänä kunnon ruokaa. Soitto mökin emännälle pelasti ja hän toi Tuhmalle kipollisen raksuja, jotka se veti onnellisena naamaansa. Massut täynnä vetäydyimme nukkumaan.

Tämä on ihan unelmapaikka yöpymiseen, mökki oli hintaansa nähden todella tasokas, kaikki perustarpeet löytyi ja puhdasta oli. Piha oli kiva ja rannalta pääsi uimaankin jos olisi halunnut. Laituri oli kokenut jonkin onnettomuuden ilmeisesti keväällä mutta oli vain vinossa, muuten käyttökuntoinen. Täällä ei ollut kuin pari mökkinaapuria, hekin ns. vakkareita, eli mökkikylä tämä ei ollut. Rauhallisuudesta 10+. 

Sunnuntaina pysähdyttiin Kerimäellä sukulaisissa ja Lappeenrannassa syömässä, muuten ajoimme suoraan kotiin. Tuhma nukkui tyytyväisenä autossa. Alkoi reissaaminen selvästi ottamaan pääkopalle. Tekee hyvää sille.