Tuhma Baltian Voittajassa

Baltian Voittaja 2024

Kerrankin Baltian Voittaja-näyttely järjestettiin "ihan lähellä", joten pakkohan sinne oli osallistua. Leia on näistä kahdesta se varmempi nakki, mutta koska sille oli suunnitteilla astutus tälle kesälle, ilmoitin vain Tuhman. Mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä Leia astutettiin onnistuneesti heinäkuussa.

Alunperin oli tarkoitus viettää perheen miesten kanssa pitkä viikonloppu Tallinnassa, mutta miehen työkuviot eivät venyneet vapaisiin nyt. Joten lähdimme laivaan lauantaiaamusta ja palasimme sunnuntai-illasta. Tuhma ei olekaan hetkeen ollut näyttelyissä, joten käytiin parit näyttelytreenit ottamassa alle, mikä sekin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä kehäkäytös oli ihan pikkuisen hakusessa Tuhmeliinilla. Niinpä lauantain ohjelmaan kuului koiran väsytys, jotta se ei olisi täydessä terässä sunnuntaiaamun kehässä.

Viro on loistava matkailumaa koiran kanssa, sillä koira saa tulla moneen paikkaan mukaan. Tallinnan vanha kaupunki oli tupaten täynnä turisteja, mutta väenpaljous ei Tuhmaa häirinnyt. Siitä ominaisuudesta tykkään kovasti, että väkijoukossa voin taluttaa Tuhmaa pitkässäkin hihnassa, eikä se kiinnitä huomiota vieraisiin ihmisiin. Tämä ei toimi pienemmällä ihmismäärällä, jolloin kaikki on pussailtava....

Ensiksi vierailimme Ritarimuseossa, jossa lapsi sai pitää aitoja ritarin miekkoja kädessään. Ne eivät olleet sellaisia taisteluun käytettäviä, vaan enemmänkin olivat olleet ns. turvallisuusasuste. Henkilökunta puhui suomea ja tiesi valtavasti ritarikunnista. Museossa ei ole siis haarniskaritareita, vaan ennemmin asiaa ritarikunnista, arvomerkeistä jne. Kysyin varovasti, saako koira tulla mukaan ja se sai luvan, kunhan osasi käyttäytyä, museon esineet ovat mittaamattoman arvokkaita. Pidinkin Tuhman melko lyhyellä hihnalla, ihan vain varuiksi.

Seuraavaksi suunnistimme kidutusmuseoon, jonka olin päättänyt kohteeksemme jo etukäteen. Kassalla kysyin, saako koira tulla, ja rahastaja oli kummissaan, miksi edes kysyin asiaa, totta kai saa tulla. Niinpä tutkiskelimme noitavainojen aikaisia kidutusvälineitä ja -menetelmiä. Ihminen on sitten äärettömän kekseliäs, kun on kyse toisen ihmisen satuttamisesta. Hämmentäviä ja oksettavia esineitä, sekä surullisia kohtaloita.

Pieni lepo hotellilla tähän väliin ja sitten taas paluu vanhaan kaupunkiin syömään. Vielä ei ole tullut vastaan ruokapaikkaa, jonka terassille ei koira olisi tervetullut, nytkin koira sai vesikupin ennen kuin meille tuotiin ruokalistojakaan. Tuhma hiipi hissukseen naapuripöydän alle, jossa se nautti rapsutuksista.

Näyttelypäivä

Olin päättänyt viedä Tuhman väsyttämisen todellakin seuraavalle levelille, joten saavuin näyttelypaikalle todella aikaisin. Kiertelin sen kanssa pitkin aluetta ihmetellen tohinaa, ihmisiä ja koiria. Välillä hetki lepoa autossa ja taas mentiin. Ennen kehien alkua tutustuttiin omaan kehään, joka oli hieman epätasaista nurmikkoa. Hyvä katsoa valmiiksi koiralle edulliset seisottamispaikat, jottei ihan missään kuopassa esitä koiraa tuomarille.

Schapendoeksia oli viisi, joista 2 urosta. Kaikki tietenkin Suomesta. Onkohan kerran ollut ruotsalainen kilpakumppani, muuten saadaan tutussa suomalaisporukassa kisata. Nyt vastassa oli todella kaunis junnunarttu ja valionarttu, joka on pärjännyt loistavasti kehissä. Väsytystaktiikka ilmeisesti auttoi, sillä Tuhma ei ollut nimensä mukainen, vaan osasi käyttäytyä ja malttoi ravata vieressä. Harjoittelu ja valmistautuminen ei kuitenkaan auttanut, vaan jäimme hopealle, junnunartun voittaen koko rodun. Noh, ansaittu voitto, koira esiintyi edukseen. Ensi vuonna yritettävä uudelleen.

Muu perhe ei halunnut tulla näyttelypaikalle mukaan, joten he olivat sillä aikaa käyneet eläintarhassa ja tavattiin Rocca Al Maare -kauppakeskuksessa. Siellä tapettiin aikaa laivan lähtöön saakka, joka onnekseni lähti jo klo 16.30, niin ei tarvinnut yötä myöten luuhata missään. Vaikka kakkossija harmittaa, lapseni lohdutti minua sanomalla, että tärkeintä oli kuitenkin yhteisen ajan vietto. Ja näinhän se taitaa ollakin.