Tuhman ensimmäiset näyttelyt Pori ja Mikkeli kv
Viime viikonloppuna koitti viimein Tuhman debyytti näyttelyissä. Koska rakastan viikonloppureissuja yksin, olin päättänyt että nyt koittaa jälleen äitiaikaa ihan vain minulle ja koirille. Koska otin kaksi koiraa mukaan (Hector ja Tuhma) viime tingassa nappasin mukaani myös 12vee tyttären, joka on myös kiinnostunut koiraharrastuksista.
Onneksi otin, sillä todella tarvitsin apukäsiä!
Lauantaiaamuna matkasimme ensin Poriin. Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä siellä perjantai-lauantai mutta koska koirien kehät alkoivat niin myöhään niin tiputin yöpymisen pois. Säätiedotus lupasi sadetta mutta aurinko paistoi ihanasti. Tuhmalle tulos ERI ja Hectorille EH. Koirien kehien piti mennä päällekkäin, joten olin saanut Hectorille esitysapua. Ihanaa, että apua oli saatavilla vaikka lopulta terrierikehä oli sen verran myöhässä, ettei minulle olisi tullut edes kiire.
Matka jatkui kahvin jälkeen kohti Mikkeliä ja Visulahden leirintäaluetta. Varsin yksitoikkoinen matka ajaa ja tuntui ettei olla ikinä perillä. Lopulta lapsuudesta tuttu Visulahti siinti edessä, auton tyhjäys mökkiin ja koirat iltakävelylle. Kello oli jo yhdeksän illalla ja minä tajuttoman väsynyt. Teinillä riitti kyllä virtaa. Visulahden se itse "huvipuistoalue" oli jopa surullinen jäänne sieltä 90-luvun alusta, näytti kuin mitään ei oltaisi uudistettu. Olin ajatellut tuovani 6-vuotiaan poikani tänne mutta nyt pelkäsin, että jopa hän pettyisi.
Muuten leirintäalue oli mukava, siisti ja rauhallinen. Joitain nuoria piti ääntä rannalla mutta hekin hiljenivät ajoissa. Me kävimme suihkun ja iltapalan kautta nukkumaan. Sovittiin, että tänne tullaan uudestaan koko perheen kanssa.
Sunnuntaiaamuna oli sitten Mikkelin näyttelyn vuoro. Tämäkin järjestettiin raviradalla, kuten eilinenkin näyttely. Kehien laidoille ei saanut tuoda telttoja eikä häkkejä koska kehien ympärille oli merkitty pelastustiet. Tämä selvästi harmitti monia, mutta itselleni, jolla oli mukana vain yksi häkkikoira, ei asialla ollut suurta merkitystä. Tuhman kehä juostiin vielä selkeässä säässä ja tuomarilta napsahti taas ERI. Tuhmassa alkoi näkymään jälleen väsymisen merkkejä kun se aloitti turhan räkyttämisen aivan kuten Kolilla. Onhan se vielä lapsi.
Sitten oli pari tuntia taukoa kehien välillä ja sieltähän se sade sitten tuli. Onneksi ei ihan kaatamalla satanut vielä Hectorin kehän aikaan mutta tuuli oli kova. Hectorille jälleen EH ja nyt voin hyvillä mielin aloittaa sille uuden kodin etsinnän kun näyttelyt on takana. Jos jotakuta siis kiinnostaa mukava, rauhallinen uroskettuterrieri niin tässäpä oiva tyyppi.
Tuhmalle on luvassa vielä Espoon näyttelyt lauantaina, sitten ei olekaan mihinkään ilmoittauduttu.