Viimein talo tyhjeni pennuista

On se joka kerran pitkän ja syvän huokaisun paikka, kun viimeinenkin koiranpentu löytää oman kodin. Pentuaika on oikeasti raskasta ja jatkuvaa siivoamista niin omasta aikuisista koostuvasta laumasta osaa sitten nauttia oikein olan takaa. Jokaisen hömpötykset on tiedossa, pahimmat sekoilut sekoiltu, tuhoamisvaihe eletty ja pissaakin löytyy enää harvemmin lattioilta.

Vimma etsi pitkään sitä omaa sijoituskotiaan, joka ymmärtäisi turkinlaiton päälle. Vimma on äärettömän huumorintajuinen lapsi, joka löytää leikinaiheen mistä tahansa ja lähestyy uusia asioita uteliaasti. Se pääsi perheeseen, jossa on jo lähes aikuiset lapset ja elinympäristö vaihtui maaseudun rauhasta ison kaupungin sykkeeseen.

Vaikka olo onkin helpottunut, kyllä ensimmäinen aamu ilman Vimmaa otti koville. Koti osaa olla yllättävän hiljainen ilman pentua eikä kukaan roikkunut nilkassa. Parasta on kuitenkin se, että pennut löysivät kodit, joissa niitä odotettiin innolla ja ymmärretään terrierin sielunelämään.

Nellin kanssa onkin suunnitteilla nyt mejään ja näyttelyihin keskittymistä ja sulatellaan raskauskiloja.