Viron ja Latvian täsmämatka

Viron Voittaja 2023

Olin jo aikaisin kevättalvella päättänyt, että tänä vuonna lähden Latviaan koiranäyttelyihin ja alunperin tarkoitukseni oli aloittaa matka Viron Voittajasta, joka järjestettiin viikkoa aiemmin. Päädyin kuitenkin tekemään kaksi erillistä matkaa sillä uumoilin, etteivät koirani olisi täydessä iskussa Latviassa, jos ensin viikko matkusteltaisiin siellä täällä. Niinpä matkaan tarttui tuttu ja turvallinen matkakumppanini aiemmilta reissuilta omien bordercollieidensa kanssa.

Paimenkoirien näyttelypäivä osui sunnuntaille ja perjantaina oli Tallinnan liepeillä ryhmänäyttely, jonne päätettiin myös mennä. Lauantaille löytyi jonkinlainen tottelevaisuuskoe bortsuille, meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä, niin alkeissa on vielä tottelevaisuusosaaminen. Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata kokeiden kulkua ja rotukirjokin oli mukava.

Tallinnaan saavuttiin aikaisin aamulla ja näyttelypaikalla oltiin ehkä jopa liian aikaisin mutta onneksi auton sai kehän laidalle, josta käsin oli helppoa seurata kehiä ja ottaa välillä päiväunetkin. Tuttu matkakumppani on kiva kun ei tarvitse ottaa stressiä keskustelusta, sitä riittää kyllä ja mukaan mahtuu hetkiä omissa ajatuksissaankin ilman kiusallista hiljaisuutta. Perjantai oli hyvä, sillä Leia oli rop ja sai sertin, joten se valioitui Viroon. Mittelöissä oli mukana myös suomalainen junnu-uros.

Lauantaiaamu vietettiin tosiaan tottiskentällä ja sen jälkeen suunnattiin Tallinnan vanhaan kaupunkiin ruokaa etsimään. Aiemmin ollaan jätetty koirat hotellille ja syöty ihan rauhassa mutta nyt ajateltiin olla rohkeita ja otettiin koirat mukaan. Verrattuna Suomen välillä tympeäänkin suhtautumiseen koiriin, on Tallinnassa kiva kulkea koirien kanssa. Todella monet halusivat silittää koiriamme ja osa halusi jopa selfieitä niiden kanssa. Ravintoloiden terasseilta ihan huidottiin meitä koirinemme syömään ja päädyttiinkin sitten erääseen paikkaan ihan vain mukavan tarjoiljan vuoksi. Ystävällinen asiakaspalvelu ei ole itsestäänselvyys Virossa....

Sunnuntaina koitti Voittaja-näyttelyn päivä ja vastassa olisi edelleen se sama suomalainen junnu-uros. Tiesin tittelin olevan lähes varma jommalle kummalle koiralleni mutta on aina mahdollisuus, ettei tuomari pidä sitten yhtään juuri minun koirista. No melko pintapuolinen ja nopea arvostelu olikin mutta Tuhma valikoitui paremmaksi minun nartuistani. Junnu-uros oli rop ja pakko myöntää, että komeahan se oli. Sertin saatuaan Tuhmastakin tuli Viron muotovalio ja siis myös Viron Voittaja 2023.

Latvian Voittaja

Viron viikonlopun jälkeen palasin muutamaksi päiväksi kotiin lepäämään (töihin) ja sitten pakkasin lapset ja Leian ja Tuhman kyytiin ja lähdimme kohti Latviaa. Matkaan lähdimme torstaina, yövyimme ensin Pärnussa ja siitä jatkaisimme kohti Riikaa. Tämä oli loistava ratkaisu, Pärnun koiraranta oli ihana! Majoituskin oli ihana ja Pärnu kaunis ja idyllinen pieni paikka.

En ole koskaan ollut Latviassa, joten rajanylitys ja liikenne hieman jännitti etukäteen. Via Baltica on kuitenkin simppeli ajaa ja liikenne sujuikin alkumatkan hyvin vaikkei mitään moottoritienopeuksia ajettukaan. Rajanylitys ei vaatinut kummempia kommervenkkejä, paikalla oli vielä vanhat puolit ja passintarkastuskopit, jotka oli tyynesti jätetty vain paikoilleen rapistumaan. Siirtymän Latvian puolelle huomasi heti, tien kunnossapitoon ei oltu satsattu yhtä paljon kuin Virossa ja hylättyjä romahduskuntoisia rakennuksia näkyi tien vierustoilla.

Ajaminen Riikaan oli helppoa, joskin paikalliset kuskit ovat aivan kahjoja. Kiitokset kuitenkin vilkun käytöstä ja vilkulla saa itsekin tilaa alkuun epätoivoisilta näyttävissä tilanteissa. Olin etukäteen lukenut Riikasta ja sitä kehuttiin vanhaksi romantiikkaa huokuvaksi kaupungiksi, jossa on paljon historiallista nähtävää. En tiedä johtuiko hotellimme sijainnista vai mistä, minä näin vain huonokuntoisia rakennuksia, joiden lähettyvillä pelkäsin jääväni sortuman alle. Läheisessä puistossa aikaansa viettivät paikalliset alkoholistit, jotka olivat onneksi sinänsä harmittomia mutta eipä tehnyt mieli jäädä puistoon aikaa viettämään.

Lähdimme illalla etsimään ravintolaa lasten ja koirien kanssa ja ns. ravintolakadun olivat vallanneet huutavat brittituristit. Onneksi möly ei kuulunut ruokapaikkaamme saakka. Aloin vakavasti pohtimaan Woltin lataamista puhelimeen. Koiria ei näkynyt läheskään yhtä paljon katukuvassa kuin Tallinnassa, joka oli aivan täysi koiria. Kaupunki oli kuitenkin täynnä turisteja, joten tyhjiä kadut eivät olleet. Englanninkielen taitokin oli paikallisilla vähän niin ja näin. Ravintolassa tarjoilija puhui hyvin englantia kun taas hotellimme respa ei osannut käytännössä sanaakaan.

Vastassamme oli molempina näyttelypäivinä jälleen kerran suomalaisia, toisen kasvattajan kaksi narttua, joten tällä kertaa jännitti oikeasti. Ei minua haittaa hävitä hyville koirille mutta monen sadan euron käyttäminen näyttelyyn ja kakkoseksi jääminen olisi ollut turhauttavaa. No, ei tarvinnut nieleskellä itkua sillä Tuhma tyhjensi pöydän molempina päivinä! Yllätyn joka kerran kun Tuhma pärjää Leiaa paremmin, sillä pidän itse Leiaa kauniimpana. Tuhmalla on siispä ollut mahtava alkukesä, sillä Viron aiempien titteleiden lisäksi se on nyt myös Latvian muotovalio, Latvian Voittaja 2023 ja se sai viimeisen Cacibinsa ja siitä tuli myös CIB.

Vannoin, etten ikinä enää astu jalallanikaan Latviaan mutta ehkä tuo Leia pitää sielläkin vielä käyttää... Sillä kertaa tosin ilman lapsia.